Onko rasva sittenkään syypää?

1970-luvulla oli vallalla myös toinen vaihtoehto rasva-kolesterolihypoteesille. Hypoteesi perustui pääosin brittitutkijoiden tekemiin havaintoihin siirtokunnissa ja lähetystehtävissä. Eristyksissä elävien alkuasukaskansojen keskuudessa ei tavattu länsimaisia sairauksia, kuten sydäntauteja, diabetestä, suolisto- ja rintasyöpää tai ylipainoa. Kansat elivät perinneruokavaliollaan, kunnes altistuivat länsimaisille ruuille (erityisesti sokerille, viljoille, valkoiselle riisille ja oluelle) ja myös heidän piirissään alkoi esiintyä elintasosairauksia.

Tästä tutkijat päättelivät, että prosessoidut hiilihydraatit aiheuttivat sydäntauteja ja muita kroonisia sairauksia. Hiilihydraattihypoteesi kuitenkin haudattiin rasva-kolesterolihypoteesin ollessa niin voimakkaasti esillä. Vähitellen hiilihydraattihypoteesi muuntui kuituhypoteesin muotoon, jonka mukaan prosessoidut hiilihydraatit eivät aiheuttaneet kroonisia sairauksia, vaan kuidun puute ko. hiilihydraateissa oli syypää. Myöhemmin suoritetuissa kliinisissä kokeissa kuidulla on todettu olevan vähän tai ei ollenkaan vaikutusta kroonisten tautien syntyyn. Jos kuitu olisi tärkeä osa sairauksien ehkäisyssä, miten voitiin selittää tautien puuttuminen kulttuureissa, jossa ruokavalio koostui pääosin lihasta ja rasvasta ja sisälsi minimaalisen määrän kasviksia, kuten eskimoilla tai Afrikan Masai-heimolla.

Vuonna 2006 julkaistiin Dietary Modification Trial of the Women’s Health Initiative – tutkimuksen tulokset, johon osallistui 49.000 naista. Tutkimuksessa todettiin, että kuidun lisääminen ruokavalioon syömällä enemmän täysjyväviljaa, hedelmiä ja vihanneksia, ei vähentänyt riskiä sairastua suolistosyöpään, ei estänyt sydänsairauksien ja rintasyövän syntyä, eikä edistänyt painonpudotusta. Vuosina 1994 ja 2000 julkaistut Harvardin tutkimukset (Harvard School of Public Health), joihin osallistui 47.000 miestä ja 89.000 naista (Nurses Health Study), totesivat, että kuidun kulutuksella ei ollut vaikutusta suolistosyöpään ja antoi viitteitä, että hedelmillä ja kasvisten kulutuksella ei myöskään voitu ehkäistä suolistosyöpää.

Diabetes (tyyppi II) on yksi länsimaisen elintapojen sairauksista. Vasta 1920-luvulla löydettiin insuliini ja todettiin sen vaikutus hiilihydraattien hyödyntämisessä energiaksi. Koska lääkitystä diabetekseen ei ollut vielä 1900-luvun alussa, diabetekseen sairastuneet kontrolloivat oireitaan välttämällä hiilihydraatteja ja sokeria dieetissään. Amerikkalaisten sokerin kulutus lisääntyi räjähdysmäisesti tultaessa 1800-luvulta 1900-luvun lopulle. Tästä huolimatta prosessoituja hiilihydraatteja ja sokerin kulutusta ei yhdistetty diabetekseen puhkeamiseen. Diabeetikoilla on todettu olevan myös suurempi riski sydän- ja verisuonitauteihin sekä alttiutta valtimon kovettumiseen eli ateroskleroosiin.

Keysin hypoteesilla oli myös vastustajansa. Yksi heistä oli John Yudkin, joka 1950-luvulla julkaisi vähähiilihydraattisen diettikirjan. Hänen mukaansa hiilihydraatit ja sokeri eivät tuoneet mitään arvoa ruokavalioon, joten ne tulisi ensimmäisenä poistaa, jos tarkoituksena oli vähentää painoa. Yudkin  huomatti, että myös sokerin kulutus korreloi sydäntautien kanssa, eikä pelkästään rasvan kulutus. Yudkin julkaisi useita kokeellisia tutkimustuloksia 1960-luvulla, joissa hän  syötti sokeria ja tärkkelystä mm. rotille ja hiirille. Tutkimusten mukaan sokeri ja tärkkelys nostivat kolesterolitasoja, triglysereitä ja insuliinitasoja. 1970-luvun alussa Yudkin sokeriteoria sydäntautien aiheuttajana otettiin tosissaan tieteellisessä yhteisössä, mutta vain enimmäkseen Euroopassa. Yhdysvalloissa Keysin rasvateoria sai enemmän jalansijaa ja sitä opettiin lääketieteellisissä kouluissa todennäköisimpänä sydäntautien aiheuttajana. Yudkin ja Keys kritisoivat laajasti toisiaan, mutta lopulta Yudkin jäi eläkkeelle 1971 ja hänen teoriansa eläköityi hänen mukanaan. 1972 Yudkin julkaisi teoksen sokerin vaaroista (Pure, White ja Deadly), mutta tieteellinen yhteisö ei enää ottanut hänen teorioitaan todesta, vaan Keysin näkökulmaa pidettiin hyväksyttävämpänä vaihtoehtona huolimatta teoriassa olevista tutkimuksellisista aukoista.

Mainokset