Sokeri & fruktoosi

Sokeri koostuu glukoosi- ja fruktoosimolekyyleistä. Tämä kemiallinen sidos rikkoutuu ruuansulatuksen aikana glukoosin imeytyessä verenkiertoon ja näin nostaen insuliinitasoja, fruktoosin matkatessa suoraan maksan käsiteltäväksi. Jos tutkitaan länsimaalaisen ruokakulttuurin muutosta, suurin yksittäinen asia (jopa prosessoituja hiilihydraatteja isompi) on fruktoosin kulutuksen suuri kasvu sokerin kulutuksen lisääntymisen kautta. Glykeeminen indeksi, mitä käytetään kertomaan, kuinka tietty ruoka vaikuttaa verensokeriin, ei ota huomioon fruktoosia, koska se ei nosta verensokeria. Tästä syystä 1980-luvulla vallalla oli käsitys, että fruktoosi ei ole haitallinen edes diabeetikoille. Myös normaalin pöytäsokerin glykeeminen indeksi on fruktoosin vaikutuksesta pienempi kuin esimerkiksi perunan. Amerikan Heart Association neuvoi vielä 2007 diabeetikkojen ohjeessa, että diabeetikkojen ei ole syytä rajoittaa sakkaroosin eli sokerin käyttöä.  Onneksi nykyään sokerin vaarat tiedostetaan paremmin.

Glukoosi-fruktoosisiirappi (high-fructose corn syrup) keksittiin 1978 korvaamaan sokeri ”terveellisempänä” ja ”luonnollisena” vaihtoehtona. Fruktoosi on pääasiallinen sokeri hedelmissä, joten se sai julkisuudessa yleisesti käytetyn hedelmäsokerinimen, mikä antoi sille ns. terveellisemmän mielikuvan. Kun glukoosi-fruktoosisiirappi tuli markkinoille, sokerin kulutus alkoi kasvamaan merkittävästi Amerikassa. Sitä käytettiin juomissa (tee, mehut, urheilujuomat, limsat) ja vähärasvaisissa jogurteissa makeuttajana, joiden kulutusta rasvakammo lisäsi.

Vaikka fruktoosi ei nosta verensokeri, se vaikuttaa maksaan ja rasvavarastoihin. Glukoosista n. 30-40% päätyy maksan käsiteltäväksi, loput käytetään kudoksissa tai elimissä energiaksi. Fruktoosi muunnetaan maksassa triglyserideiksi eli rasvaksi ja kuljetaan tämän jälkeen lipoproteiineissa rasvavarastoihin. Eli mitä enemmän ruokavalio sisältää fruktoosia, sitä enemmän triglyseriditasot nousevat verenkierrossa (mikä taas oli huono juttu sydäntautiriski kannalta). Lisäksi fruktoosi voi estää glukoosin metabolisoitumisen maksassa glykogeeniksi (glukoosin varastointimuoto myöhempää käyttöä varten), tätä kautta kohottaa verensokeri- sekä insuliinitasoja ja aiheuttaa insuliiniresistenssiä pitkällä aikavälillä. Pitkäaikainen fruktoosin ja sokerin käyttö on yhdistetty tutkimuksissa korkeisiin insuliinitasoihin, korkeaan verensokeriin ja verenpaineeseen sekä insuliiniresistanssiin, jotka kaikki ovat metabolisen oireyhtymän tunnusmerkkejä.

Lähde:

Taubes, G., Good Calories, Bad Calories

Mainokset