Rasva-kolesterolihypoteesi

Taubes selvittää kirjassaan Good Calories, Bad Calolries, mihin tutkimustuloksiin nykyinen rasva-kolesterolihypoteesi perustuu eli suositukset vähärasvaisen eli ns. sydänystävällisen ruokavalion taustalla sekä kumoaa tutkimustulokset virheellisenä tieteenä. Ravintotiede on haastava tieteenala, jossa hyvin usea tekijä vaikuttaa yhtäaikaa tuloksiin. Tutkimukset perustuvat hypoteeseihin, jossa tutkija valitsee ennakkotietojen perusteella tietyn teesin esim. runsasrasvainen ruokavalio aiheuttaa sydänsairauksia ja tutkii, pitääkö väite paikkaansa.

1900-luvun vaihteessa yleisenä viisautena kansan keskuudessa kulki tieto, että laihtumisesta haaveilevan on syytä luopua leivästä, perunasta, riisistä ja spagetista. Sama ajatus oli vallalla yli 100 vuotta.  Suunta kuitenkin käännettiin 1900-luvun aikana. 1980-luvulla kaikkia kehotettiin välttämään rasvaa, koska rasva nosti kolesterolitasoja ja näin tiettävästi aiheutti sydänsairauksia (rasva-kolesterolihypoteesi).

1960-luvulta lähtien mm. amerikkalaiset ovat vähentäneet lihan ja tyydyttyneen rasvan syöntiä sekä pudottaneet kolesteroliarvojaan. Todennäköisyys, että kuolet sydänkohtaukseen on todellakin vähentynyt tähän päivään mennessä, mutta miltä luvut muuten näyttävät? Huolimatta rasvan saannin vähentämisestä sydänsairaukset ovat kasvaneet 470% 1979 luvulta 2003 luvulle (American Heart Association tilastot). Vuonna 2003 yli miljoona amerikkalaista joutui sydän- ja verisuonitaudeista johtuviin leikkauksiin. Myös tupakan polttaminen on merkittävästi vähentynyt, mutta silti tilastot jatkavat kasvamistaan. Tilastoissa on nähtävissä viitteitä, että jokin rasva-kolesterolihypoteesissa ei pidä paikkaansa.

1920-1950-lukujen välissä tilastoidut sydäntautikuolemat nousivat dramaattisesti, mutta tämä ei johtunut itse sydäntautien lisääntymisestä. Tartuntataudit olivat vähentyneet huomattavasti 1950-luvulle tultaessa, mikä pidensi eliniänodotetta amerikkalaisten keskuudessa. Kun eliniänodote nousee, mahdollisuus sairastua kroonisiin tauteihin kasvaa. Lääketiede alkoi tunnistaa sydäntaudit paremmin, jolloin niiden diagnosointi luonnollisesti lisääntyi. Koska sydäntaudit näyttivät yleistyneen huomattavasti, heräsi tarve selvittää syitä ”epidemian” puhkeamiselle.

Rasva-kolesterolihypoteesin suurin puolestapuhuja oli tutkija Ancel Keys. Hän perusti uskomuksensa rasvan varoista ajatukseen, että amerikkalaisten ruokavalio oli muuttunut 1900-luvun alusta enemmän liha- ja rasvapainotteiseksi. Hänen mukaansa ennen 1900-lukua ja sen vaihteessa ihmiset söivät enemmän mm. viljoja, perunoita, kasviksia, papuja sekä hedelmiä ja näin ollen enemmän hiilihydraatteja ja vähemmän rasvaa. Ajatus perustui Amerikan maatalousosasto tilastoihin vuosittaisesta ruuan kulutuksesta. Tilastot ovat kuitenkin jälkikäteen tarkasteltuna karkeita arvioita ruuan kulutuksesta, eikä niitä voida pitää luotettavana lähteenä kertomaan, mitä ihmiset todella söivät (tilastoissa ei mm. huomiotu hyvin, mitä ihmiset kasvattivat ja teurastivat omilla maatiloillaan). Historoitsijoiden mukaan esimerkiksi amerikkalaisten ja brittien ruokavalio on koostunut pääasiassa lihasta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa lukuunottamatta aikoja, jolloin lihasta on ollut pulaa kiihtyvän väestönkasvun takia.

Toisen maailman sodan jälkeen Amerikan maatalousosaston tilastot ovat luotettavampia ja niiden mukaan väestön eläinperäisten rasvojen kulutus itse asiassa laski ja kasviöljyjen kulutus tuplaantui 1950-luvulta 1970-luvulle tultaessa. Kyseenomainen aikajakso on pahinta sydäntautiepidemian aikaa Amerikassa huolimatta ns. sydänystävällisten rasvojen kulutuksen noususta. Keys kuitenkin näki tilastoissa yhteyden rasvan kulutuksessa ja sydäntautien kasvussa.

Kolesterolin arveltiin olevan syynä verisuonten tukkeutumiseen, koska se oli looginen selitys asialle kolesterolin ollessa pääasiallinen komponentti verisuonten tukkeutumisen prosessissa. Lisäksi kokonaiskolesterolitaso oli helppo mitata. Useista yrityksistä huolimatta tutkimukset kuitenkin tuottivat ristiriitaisia tuloksia. Osalla sydäntauteihin kuolleista oli korkea kolesteroli, mutta osalla tasot olivat alhaisia. Toisaalta korkeita kolesterolitasoja mitattiin myös henkilöillä, jotka eivät kärsineet sydäntaudeista.

1950-luvulta eteenpäin Keys ajoi vahvasti rasva-kolesterolihypoteesia eteenpäin. Hän teki lukuisia tutkimuksia, joiden perusteella hän päätteli, että ruokavalion rasva korottaa kolesterolitasoja ja näin aiheuttaa sydäntauteja. Keys keräsi dataa mm. seitsemästä eri maasta (Seven Country Study) ja löysi yhteyden rasvan kulutuksen ja sydäntautikuolemien välillä. Osa tutkijoista kuitenkin vastusti Keysin hypoteesia, koska asioiden yhteys ei todista, että niillä on syy-seurassuhde. Keysin tutkimukset todistivat, että asioilla on yhteys, mutta muuta niistä ei voinut päätellä. Johtopäätöksen perusteella oli mahdotonta tietää, mitkä muut asiat ruokavaliossa ja/tai elintavoissa saattoivat vaikuttaa yhteyteen. Keys valitsi tutkimukseensa maita, jotka tukivat hänen teoriaansa ja jätti tilastoistaan pois mm. Ranskan ja Sveitsin, joissa rasvan kulutus oli suurta, mutta sydäntautikuolleisuus pientä.

Keysin seitsemän maan tutkimus nosti esille myös hypoteesin, että kertatyydyttymättömät (monosaturated) rasvat ovat terveellisiä ja suojaavat sydäntaudeilta eli ns. Välimeren dieetin terveellisyyden. Tämän olettamuksen hän perusti tutkimuksessaan oleviin kyläläisiin Kreetalta ja Korfulta, mutta ei ottanut tutkimuksessaan huomioon muita Välimeren paikkoja, kuten Italiaa ja entistä Jugoslaviaa, vaikka ko. paikat olivat muuten mukana Seitsemän maan tutkimuksessa. Lisäksi Keys tarkasteli ainoastaan rasvan kulutusta Kreetalla ja Korfulla, vaikka myös sokerin ja prosessoitujen hiilihydraattien kulutus oli ko. paikoissa todella alhaista. Seitsemän maan lopulliset tutkimustulokset julkaistiin 1984 ja tulosten mukaan tyydyttynyt rasva aiheutti sydäntauteja. Tutkimuksessa ei kuitenkaan huomioitu kokonaiskuolleisuutta eli pidensikö alhainen kolesterolitaso todella elinikää.

Keys hylkäsi myös alkuperäiskansojen ruokavalion, kuten eskimoiden ja Masai-heimon, jotka elivät pääasiassa eläimistä saatavalla ravinnolla eli ruokavaliosta koostui pääosin lihasta ja tyydyttyneistä rasvoista. Alkuperäiskansojen katsottiin olevan mm. geneettisesti erilaisia kuin muiden kansojen ja siksi sietävän paremmin eläinrasvoja.

Minnesotassa tehty sepelvaltimotutkimus oli yksi suurimmista tutkimuksista Yhdysvalloissa. Tutkimus alkoi 1968 ja siihen osallistui yli 9000 miestä ja naista. Puolet tutkittavista söi siihen aikaan tyypillistä amerikkalaista dieettiä ja puolet kolesterolia alentavaa ruokaa, joka oli vähärasvaista rasvan ollessa kasviöljyjä. Tutkimuksen aikana kolesterolitasot tippuivat keskimäärin 15% kolesterolia alentavalla ruokavaliolla. Tutkimuksen lopussa, 4,5 vuoden päästä, kolesterolia alentavalla ruokavaliolla olleella ryhmällä oli enemmän sydänkuolleisuutta kuin kontrolliryhmässä. Tutkimus ei tukenut millään lailla Keysin rasva-kolesterolihypoteesi, mutta tutkimustuloksia ei huomioitu yleisellä tasolla.

Rasva-kolesterolihypoteesi tuotiin yleiseen tietoisuuteen American Heart Associationin kautta, joka hyväksyi Keysin hypoteesin vuonna 1960 ”toistaiseksi parhaana tieteellisenä todistuksena”. Lisäksi vuonna 1977 julkaistiin Yhdysvalloissa ravitsemussuositukset (Dietary Goals for the United States), jotka ristiriitaisista tutkimustuloksista huolimatta tukivat Keysin rasva-kolesterolihypoteesia. Perusteluna käytettiin oletusta amerikkalaisten ruokavalion muutoksesta enemmän liha- ja eläinrasvaperäiseen ruokaan sekä sydän- ja verisuonitautitapausten yleistymiseen. Oletus ruokavalion muutoksesta perustui aiemmin mainittuihin Keysin tutkimuksiin ja epäluotettavaan dataan ruuan vuotuisesta kulutuksesta Amerikan maatalousosastolta (Department of Agriculture). Ravitsemussuositukset kehottivat vähentämään rasvan käyttöä ruokavaliossa ja korvaamalla sen hiilihydraateilla esimerkiksi viljasta, hedelmistä ja kasviksista. Suosituksena oli nostaa hiilihydraattien osuutta 55-60% energiasta ja laskea rasvan osuutta 30% energiasta tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa 10%:ssa. Tämän ajateltiin alentavan veren kolesterolipitoisuuksia ja estävän painonnousua, koska hiilihydraatit sisältävät vähemmän energiaa verrattuna rasvaan. Ravitsemussuosituksia laadittaessa tiedostettiin, että tieteelliset tutkimukset suosituksien taustalla olivat ristiriitaisia, mutta niitä perusteltiin ajatuksella, että rasvan vähentämisestä ei voinut olla mitään haittaakaan.

1970-luvun alussa toteutettiin MRFIT (Multiple Risk Factor Intervention Trial) – tutkimus, jonka tavoitteena oli lopullisesti hiljentää vähärasvaisen dieetin vastustajat. Tavoitteena oli vähentää tutkittavien tupakointia sekä alentaa kolesterolia ja verenpainetta. Kolesteroli mitattiin 362.000 mieheltä, joiden joukosta valittiin 12.000 miestä lopulliseen tutkimukseen. Näillä miehillä todettiin joukon korkeimmat kolesteroliarvot, joten heidän ajateltiin olevan suurimmassa riskissä sairastua sydäntauteihin. Tutkimusryhmä jaettiin kahteen osaa, kontrolliryhmä sai jatkaa elintapojaan kuten ennenkin. Hoidettavalle ryhmälle annettiin neuvoja tupakoinnin lopettamiseksi, lääkitystä mahdolliseen korkeaan verenpaineeseen ja ruokavalio kehotettiin muuttamaan vähärasvaiseksi ja –kolesteroliseksi (rasvaton maito, margariini, 1-2 kananmunaa per viikko, punaisen lihan, kakkujen ja leivoksien välttäminen). Tulokset julkistettiin 1982 ja hoidettavassa ryhmässä todettiin olevan enemmän kuolemia verrattuna kontrolliryhmään, jotka eivät muuttaneet elintapojaan. Hoidettavalla ryhmällä todettiin myös enemmän keuhkosyöpätapauksia, vaikka heitä oli neuvottu tupakanpolton lopettamisessa. Tutkijat arvelivat tämän olevan yhteydessä alhaisiin kolesterolitasoihin.

Huolimatta ristiriitaisista tutkimustuloksista, Keysin hypoteesi omaksuttiin mediassa ja viranomaisen taholla todeksi. Sydäntaudeissa kolesteroli tosiaan kertyy verisuoniin, joten tästä pääteltiin, että kolesterolin alentamisen täytyi ehkäistä sydäntauteja ja kuolleisuutta. Vaikka asiaa ei voitu todistaa, viralliset suositukset eivät jääneet odottelemaan vuosikausia kestäviä tutkimustuloksia, vaan kehottivat kansalaisia välttämään kovaa rasvaa ja vähentämään eläinperäisten tuotteiden käyttöä. Ajattelutapa levisi Yhdysvalloista myös muualle maailmaan ja siitä tuli virallinen totuus.

Huomioitavaa on, että liha koostuu useammasta rasvatyypistä. Esimerkiksi puolet naudan lihan rasvasta on kertatyydyttymätöntä rasvaa eli samaa kuin oliiviöljyssä. Myös suurin osa kanassa olevasta rasvasta on tyydyttymätöntä rasvaa. Huolimatta näistä faktoista, käytetään nimitystä eläinrasva, joka yhdistetään kovaan tyydyttyneeseen rasvaan sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

Yleisesti hyväksyttynä sääntönä on, että rasva, kalorit, kuitu ja fyysinen aktiviisuus ovat kriittisiä tekijöitä ylipainossa sekä kroonisten tautien kehityksessä. Muutamien vuosikymmenien aikana tutkijat ovat kuitenkin voineet todeta ainostaan hiilihydraattinen vaikutuksen verensokeriin ja insuliiniin ja tätä kautta soluihin, verisuoniin, kudoksiin sekä hormonitoimintaan tukien näin vaihtoehtoista hiilihydraattihypoteesia.

Lähde:

Taubes, G., Good Calories, Bad Calories

Mainokset